Urheilupiireissä peräänkuulutetaan aika ajoin sitä, että koulun – tai yleisemmin suomalaisen koulujärjestelmän – tulisi järjestää paremmin mahdollisuuksia huippu-urheiluun tähtääville nuorille harjoitella tavoitteellisesti koulupäivien aikana esimerkiksi aamuisin. Pääkaupunkiseudulla yläkoulun urheiluakatemiatoimintaa tarjotaan, mutta kovin laajamittaista ja isolle massalle mahdollistavaa toiminta ei ole. Muissakin suurissa kaupungeissa tarjonta keskittyy yksittäisiin kouluihin ja niiden takana on useimmiten jonkinlaista lisäresurssia opetuksen järjestäjältä vaativa järjestelmä.
Miksi sitten on niin vaikeaa, että urheilua ja koulunkäyntiä yhdistelevät järjestelyt useimmiten jäävät ainoastaan äänekkäiden vaatimusten tasolle ja mitään ei tapahdu?
Tuusulassa käynnistyi syksyllä 2014 yläkoulun urheiluvalmennusohjelma, jonka piirissä on tällä hetkellä 42 jääkiekkoa harrastavaa tuusulalaista yläkoululaista 7. ja 8. luokalla. Urheiluvalmennusohjelma mahdollistaa seuran organisoiman aamuharjoittelun tiistaiaamuisin klo 8-10 sekä kaksi tuntia viikossa yleisvalmennusta koulun valinnaistarjonnasta. Tuusulan ohjelmassa omaleimaista on se, että urheiluvalmennusohjelma toimii kaikilla kunnan viidellä yläkoululla, joten ohjelman piiriin saadaan kiitettävän suuri määrä harrastajia. Ilman kaikkien koulujen sitoutumista tämän ohjelman käynnistyminen olisi todennäköisesti jäänyt toteutumatta.
Yläkoulun urheiluvalmennusohjelman käyntiin saaminen oli pitkän suunnittelun ja valmistelun tulos, joka saatiin aikaan hyvällä vuorovaikutuksella aloitteellisen urheiluseuran (KJT Hockey), lajiliiton (Jääkiekkoliitto) ja opetuksen järjestäjän (Tuusulan kunta) kesken. Alun perin ajatuksenamme oli rakentaa ohjelma vain jääkiekon ympärille, mutta valmisteluprosessin ja hyvän keskustelun seurauksena ajatus jalostui siten, että mukaan otettiin kaikki halukkaat urheiluseurat ja lajit. Ensi syksystä alkaen mukana on jo 16 lajia ja yhtä monta alueen urheiluseuraa. Puolentoista vuoden kokeilun jälkeen kaikki osapuolet ovat pääosin tyytyväisiä systeemin toimivuuteen, vaikka täydellinen ei tämäkään vielä urheilun näkökulmasta ole.
Voisiko tällainen valmennusjärjestelmä sitten olla käynnissä kaikkialla Suomessa, jos se kerran tukee nuoren kehittymistä urheilijana? Minun mielestäni kyllä voisi. Onnistumisen kannalta oleellista kuitenkin on, millä äänensävyllä urheiluseurat lähestyvät kunnallista opetuksen järjestäjää. Tässä pari rajoittavaa seikkaa, jotka kannattaa ottaa jo lähtökuopissa huomioon, kun mahdollisuuksia lähdetään kartoittamaan.
Suomalainen perusopetuslaki rajoittaa mahdollisuuksia lukujärjestysten muokkaamiselle harjoittelun mahdollistamiseksi koulupäivän aikana. Yläkoululaisen viikkotuntimäärä on keskimäärin 30 tuntia viikossa. Tämä tarkoittaa keskimäärin kuuden tunnin mittaisia koulupäiviä aikavälillä 8-16. Haasteena on, että koulupäivän sisälle ei saa lain mukaan tulla ns. hyppytunteja. Lisäksi nykyinen tuntijako sisältää paljon valinnaisuutta, joka sekoittaa opetusryhmiä ja vaikuttaa lukujärjestysten laadintaan tekemällä valinnaisten aineiden opetusryhmistä urheilun näkökulmasta heterogeenisiä. Nämä kaksi seikkaa jäykistävät opetuksen järjestäjän ja rehtorien mahdollisuuksia järjestää aikaa urheilijoille koulupäivien sisältä harjoittelun mahdollistamiseksi, vaikka tahtoa olisikin. Edellä mainituista syistä vain urheilijoiden ehdoilla rakennettu lukujärjestys vaikuttaisi todennäköisesti muiden opiskelijoiden lukujärjestykseen kohtuuttoman epäoikeudenmukaisella tavalla.
Perusopetuksen tulee myös olla kaikille maksutonta, joten aamuharjoittelusta ei saa aiheutua oppilaalle kustannuksia esimerkiksi valmennuksen järjestämisestä johtuen. Kuntien talouskurimuksesta johtuen opetuksen rahoista on vaikeaa löytää lisärahoitusta urheiluvalmennuksen kustannuksiin, joten valmennuksen järjestämisen täytyy tällöin jäädä seurojen harteille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että toiminnan pystyvät organisoimaan vain seurat, joissa on päätoimisia työntekijöitä. Kaikilla seuroilla ei tällaisia ole ja vaikka talkoohenkisiä tekijöitä löytyisikin, niin siviilityön asettamat reunaehdot voivat tehdä valmennuksen järjestämisen mahdottomaksi. Peruskoulun jälkeen toiselle asteelle siirryttäessä mahdollisuudet ovat jo paljon suuremmat, kun lukujärjestys ei ole vaatimuksiltaan niin tiukka ja valmentajillekin voidaan maksaa valmennuksesta tuntiopettajan palkkio esimerkiksi lukiossa.
Olen erittäin iloinen, että Tuusulassa olemme hyvällä yhteistyöllä saattaneet alkuun kehityskelpoisen urheiluharrastusta tukevan järjestelmän ja kannustan keskustelun avaamista myös muualla Suomessa. Tärkeää on muistaa, että pelkästään vaatimuksia esittämällä ei luoda mahdollisuuksia kunnan ja urheiluseurojen hedelmälliselle yhteistyölle. Haasteiden tunnistaminen ja ratkaisun etsiminen yhdessä ovat mahdollisuus niihin innovaatioihin, jotka mahdollistavat uusia toimintatapoja tavoitteellisen harjoittelun kehittämiseksi lähellä kotia.
Tuusulan yläkoulujen urheiluvalmennusohjelman periaatteisiin voit tutustua täältä: http://web.tuusula.fi/urheiluvalmennusohjelma/
Rehtorin blogi 